Mietintee.

 Mietin ensin että tulisin vain sun kanssa asiassa leikkimään. Vaikka tiesin että hommassa riskinsä on. Silti ajattelin että saan vain freesin syyn ylpeillä, mutta fraasit nää nyt mun mieles vuan pyörii. oisin valmis vetää oman leikin pitemmäks, enkä välittäis kestään muusta, kuin vain susta. Musta tuntuu nyt siltä että pitkästä aekoo jottaen tehjäkkin voes, mutta ikäeroko se vaevoo, mut homma nyt mun mielt kaevoo. EN mä oota ees kaavoo, silti toevon salloo että ymmärtäisit, sen mitä mä ymmärsin. Olen nähnyt syyn jota vaalia, silti pitäiisi jottaen haalija, vai voetasko vuan olla hiljoo ja halia. Tule ja näätä mulle mallija, ei mul kyl sulle mitää hallija uo, mutten myöskää halluis sua hallita, vuan pitää sua tasavertaesena. Voesin jo laskeutuva tältä pallilta, ja lähtee yhdes vaekka tallille.

Vuono

 Mä täs uon, sulle jotain ihmeellist suon. Tuon iloo ja suruu. Vien kaiken vuonoon virtahan. Huonoon pintaaha ne kaekki tarttuupi. Tuohon sanaan tartut vieläkkii, ruoho aidan toisel puolel vihreempee. Ruoki sitä halua, mutta tuoki sitä parempoo. Tuohiki sytyttääpi nuotion helpommin, vuohiki vuorilla kulkeepi, kuorilla peitetään kaekki. Suorilla pohjaan mennää, onko sil sori sanal enää merkitystä. Otanko korin tuotteita sulle. Torin ihmeitä tuoden, onko turinoo vaeko pelkkee murinoo. Hurinoo pääs kuuluu ku  tätä mietin, surinoo pesäs jo onkii. Oesko mahdotont ees kerra kesäs eri eräs mahdollista kulukee peräs. Heräs jo mielenkiinto. Keräs voimii sanoo tää, mut poimii voet sä jo täs sen. Täätyy mun toemii parraaks. Vaek tunnen sen jo erreeks. Perree ee pitäs antoo asioes...

Palat.

 Pala palalta palapelii teen. Vala valalta lupaukset huononoo. Hara haravasta nyt saa käyvä. Pala parasta kaet pittäes keksii. Palaan mieles hetkiin joissa myö halataan. Silti halluis vaa kaeken salata. Musta maalata asijoit. Puusta ei ny mittää vuoltukkaan. Silti ee nuorrutakkaa ennee. Veetäänkö perässä vuan nuottaa. Ee tarviis oottoo ees vuotta. Älä suotta mua odota. Suatanpa muistuttoo sutta näläkästä. Päläkähästä jos nyt jotai  saes päästee. Päätyypi jotain pittäes tyrkkii. Puristanpa käjet siis nyrkkii. Pyrkii täydellisyyten voes. Täydellä sydämellä juurtuu asiat. Hammast jo pitkään tullu purtuu. Jotku syyttä suotta murtuu, kun ei tullu siitä muruu. Muistutan kaet jotaen huruu, silti suruu toenna näättää. Jos jokaesest tuli kuru oman elämän. Guru varmaan jo oonki, mut ee suotta kannata menneisyyttä tonkii. Ronkkii asijoita menneitä. Sorkkii tikulla ampias pessee. Pullon korkii kiinni laettoo. Sullon on jo kaekkee, mut vaekkee mitää siit tullukkaa. Suatat olla pikkasen pullukka, mut silti en mä hullukaan oo. Kuiluukaa ee päeväs kaevettu, mut en soita huiluukaa ennee. Huolletaanko jotaen, vae puolletaanko tiällä niitä...

Jospa jotain pientä

 Alotan jotain kaunista. Valotan luurankoi kaapissa. Kailotan suurella äänellä jotain. Varovasti ovee taas raotan. Paon povees jo huomasinkin, ehkäpä langenneena loveen. Loviin yrittää vajota, silti pakko turvautua koviin suurellisiin kuoriin. Ei hommaan tarvita hovii. Tovii jos oikeeta vuottelet. Tosi asia sitä ei tuukkaa. Toski jotain perää kaet. Joskin erilaisii ajatuksii tuoden. Silti sua nyt koskin. Tuskin moksis oisit, muut aatokset toksist tuo mieleen. Kannettu ulos roskist. Molskis kuuluu kun se uppoo, ehk jos polkis jonnekkii syvemmällä. Se olkis paras ratkaisu. Oikkuus en mä enää nää, mut elä tuu roikkuu mus, riippuu kaekki must itest, mut silti kiikkuu nää uatokset. Liikkuu johki suuntaan, tai sit vuan sukat jalassa  vilkkuu. Poestun mä ennen pilkkuu. Siin pirut jo ilkkuu, mut virut kaet uaton iessä. Taskus jäljel vuan hilut menneestä. Hilkul jotain tehneenä..

Pässi

 Oon pässi tai päässä näin tunnen. Olen paksukallonen silti ihan jäässä. Jäätävää paskaa mielessäni pyörii. Täytyy alkaa kiertää tätä häätävää tunnetta. Säätävää luonnetta, määrävää tunnetta. On aika hääräävä persoona. Väärää vääksys tai huutava vääryys. Vääris uatteis oon. Kääris hihat ja rupeis hoitaa asioita. Pihat muistuttaa tilantees, muttuuttaa asijat hetken. Anna mä hoidan tän retken. Kaekki kesken jätetty. Vaekkei tunnustusta tullunnakaa. Vaekeet myöntee että olis vääräs. Valkkaa sanat nää, mut vaik sä stalkkaat mua. Sakkaa mun mieleni tilanteest poekkeen. Hakkaa piässäni rummut nuo, vaik oonki vähä päissäni. Piän sisäl ajatukset kään. Viäntee mun jotain täytyy, kiäntee veistä huavassa. Uavassa hyvä puoli on, kun usvassa hetket mänee. Ehk pitäis juuva jääteetä, tai sitten vuan heittää jottaen jätettä. Järvi vettä ei mieleni muistuta. Järvi tyyni tuulettomalla, voe kun myrskyn heittee voes. Myrkyn keittee mielestä poekkeen. Alan jo hokkee et mitä mä teen. Hetken kokkee mut kaeken se antoo. Kortesa kekoon kantoo. Vedän siis jottaen savvoo. Voe kun lähempänä oes lavvoo, tae kulkis päen valloo. Talloon näet polkuja. Halloon sult tunteet poekkeen, Halkoo jo ulkonen mieltä, talkoo täs viel alkaa. Aeka männä alkoon parempaa uatosta ottamaan. Vuotosteles hetki, mut vuotelles hetken et sua mitään hyötyy. Iha sama viottaes mieltä, mut silti liottaes tätä ajatusta jonnekkii päen. Väen tungos ku hommat on leimii. Sitli haen mä feimii. Tein niin koska voen. Vein siit palasen, mut pulassa uot asian tiimoilta. Sulassa sovussa kun toemittas. Suoloo ee kannata haavoelle kuatoo. Huolii ee tunnetttas. Kaekel on hyvii puolii. Istun nyt tuoliin, ja sanon että hetket on jo ohi. En oo vuosiin ollu niin varma ku nyt. Kaet tää oes jo voetu ounastella...

kanavat..

Kanavat vaihdetaan uuteen suuntaan. ollaan vuan hilijoo mut silti kaekkee pietellen. hetkee salast vietellen. vierelle jos saan, vireille jotaen muuta voes tulla. jostaen voes joskus uskoo, mut kuskoo mut jo toesiin paekkoehen. piakkohan sen nyt niät, viäl hetken jopolla. kuljenkin nyt hetken mielen joholla. hetken päästä eri jaolla, silti viel kerkii taholla muutos käävä, käämi jos vaek palloeskin silti ei se kovin häävi oes. korvis tottuus soes, mut poes se ee sult oes.  Voes vaekka paesta. vees virraten mut silti ees verraten totuuven säveleen, mut lähenkin nyt jo kävelee. tärvelee kaekki aekojens kuluvessa, vaekkei aekoe muuttookkaa voes. uuttakkaa ei oppinna mut silti viel poejan kloppinna kaekkee kokkeillen. vaekkee muut nää täs...

Syyks..

Syyksi ilmoitan jotain muuta pysyviksi haavat ja muutin. Ei tähän muudiin yllä kukaan. Tuudittaudun uudelleen uskoon. Uskallan sanoo mitä en kykenis muulloin. Kykenis en tähän, mutta silti syke mis kulkee. Ärsyke kai tää jo on. Väär psyyke, tai no jäärä pysyy jääränä. Vaik sanat nää on jo väärää, ei sitä määränä voi mitata. Häärännä liian monta samas kelkas jo on, mutta häätännä en lähelt. Päätäynnä ajatuksii, vaik jää tänne kaikkee muistooki. Vaikee tääkin on sanoiksi jo muuntaa, mut näytäs mulle vaan suuntaa. Suutaan ei voinu avata aikaisemmin, mutta suurtaan ei tajunne, mutta silti juurtaan ei tässä nyt ole. Puurtaan nyt täst nää mielen syöverit aloitan pöytää puunaan. Punaan ei hukattukkaan, mutaan jos eksyttiinkin. Aamutuimaan tätä mietin, vielä vuottelen hetken, jos toisenkin vuottakaan ei varmaan menis ratkaisuihin, mutta aika joihink katkaisuihin. Vatkaan nuihin sanat, mutta silti aika jo matkaan käydä. Taika jo vaikkakin loppui, silti maita useastikkin kuovin. Nuorin se ei ollutkaan, mutta vuorin tään jo kääntyen. Hetki hetkelt enemmä hätääntyen. Lauseist enemmä vain etääntyen...